FIN MVA & KVA

Famulus Awera “Veera”

28.5.1989-7.6.1993

Kasvattaja: Laura Walden
Omistaja: Mervi Miettinen

Kouluttaessani ”Samu” bokseriani koulutuskentällä tutustuin ”Milka” suursnautseriin ja hänen ohjaajaansa Eevaan. ”Milkan” olemus teki minuun vaikutuksen ja sainkin tietää, että ”Milkan” siskolle olisi suunnitelmissa pentuja. Jouduin hetken miettimään, koska olin siihen asti ollut vannoutunut bokseri-ihminen. Tutustuin ”Veeran” kasvattajaan Lauraan ja tästä alkoi meidän vuosia kestänyt ystävyys. Kiersin kevään ja koko kesän Lauran mukana jälkikisoissa ja seurasin Doran kilpailemista. Vakuutuin, että suursnautseri olisi juuri se koira jonka halusin. Dora sai 7 pentua, joista kaksi oli tyttöjä. Toisen Laura sijoitti minulle ja toisen hän jätti itselleen. Sain seurata ”Veeran” kehitystä alusta alkaen. Veeran oli pentueen pienin. Se painoi 250g syntyessään. Olin tuolloin Radiossa töissä ja kun Veera syntyi, soitti silloinen juontaja sunnuntai-ohjelmassaan kappaleen ”Kaunis Veera” pentuni syntymän kunniaksi. Vihdoin koitti se päivä, että saisin mustan karvaturrini kotiin. Veera sylissäni ajoin automatkan kotiini Lauttasaareen. Veera oli ensimmäinen koira, jonka saisin kasvattaa pennusta lähtien. Minun oli aluksi vaikea tottua suursnautserin partaan. Bokserin omistajana olin tottunut, että syönnin jälkeen koiran kuonon putsaukseen riitti pyyhkäisy talouspaperilla, mutta entäpä karvainen turpa. Opetin Veeran, että se piti päätään WC-pöntön päällä ja suihkutin sen naaman puhtaaksi aina syönnin jälkeen. Veera oli tosin niin ahne, ettei sen partaan montaa ruokahiukkasta jäänyt ja myöhemmin luovuinkin tästä tavasta.

Veera oli alusta asti vilkas koira, joka koetteli kärsivällisyyttä monta kertaa. Kerran tulin kotiin ja ihmettelin, miksi postiluukusta tulee höyheniä ulos. Veera oli leikkinyt untuvatyynylläni tyynysotaa ja koko asunto oli täynnä höyheniä ja kaiken keskellä tapitti ”Veera” parta täynnä höyheniä kuin kysyen ”mitäs tästä pidät”. Veera järjestelin minulle ”iloisia” yllätyksiä tämän tästä kun tulin kotiin. Milloin oli tuliterät lenkkarit syöty varvastossuiksi, milloin patja odotti eteisessä yms. Siirryin ostamaan halvempia lenkkareita, ettei sapettanut niin paljon, kun lenkkarit katosivat parempiin suihin. Näistä askarteluista Veeran vatsa oli välillä sekaisin, mutta sen sijaan, että olisi tehnyt tarpeet lattialle, Veera hyppäsi ammeeseen ja teki tarpeensa sinne. Voiko älykkäämpää koiraa olla?

Kävimme Veeran kanssa Laakson kentällä pidetyissä ”Iltasen” koulutuksissa, jossa tutustuin Leif ja Eila Domkeen ja heidän suursnautseriurokseensa Beries Nomadiin ”Noma”. Noma oli Veeraa vuoden vanhempi ja Nomasta tulikin Veeran yksi parhaimmista kavereista. Olin aivan hurahtanut palveluskoiratoimintaan. Lähes joka ilta kävin tekemässä jäljen Veeralle joko yksin tai treeniporukan kanssa. Rakastin viikonloppuja kun heräsimme aikaisin, jotta olisimme metsässä ennen sienestäjiä ja marjastajia. Kahvia termopulloon, eväsvoileivät ja Veeralle jälkimakkarat ja niin starttasimme viikonloppu aamuisin klo 7.00 matkaan.

Tätä onnea ei kestänyt kuitenkaan kauan. Veeran varpaan kynsi halkesi syksyllä -92 ja se piti poistaa. Kynsi ei ottanut parantuakseen ja eläinlääkäri päätti poistaa koko varpaan. Kisasimme kevään -93 ja sain Veerasta käyttövalion jäljiltä. Olin aivan onneni kukkuloilla. Olin kouluttanut ensimmäisen käyttövalioni ja näin myös lunastanut lupaukseni Veeran kasvattajalle. Nyt Veera voitaisiin astuttaa ja saisin siitä ehkä sen jälkeläisen uudeksi kisakoiraksi. Nyt pääsisin myös osallistumaan kauan himoitsemaani SM-kilpailuihin. Veera oli vasta neljävuotias ja meillä olisi monta kilpailuvuotta jäljellä kivan treeniporukan kanssa.

Kohtalo päätti kuitenkin toisin. Kesäkkuussa-93 Veeran tila yhtäkkiä huononi ja vein Veeran lääkäriin. Diagnoosi oli tyly; sidekudos syöpä, joka oli alkanut varpaasta. Yhdessä Veeran kasvattajan Lauran kanssa tein elämäni yhden kipeimmistä päätöksistä ja niin 7.6. Veera nukkui ikiuneen. Veera oli kuollessaan vain neljävuotias. Surua, joka Veeran kuolemasta seurasi, ei voi sanoin kuvata. Toiveet, suunnitelmat ja odotukset murskaantuivat kerralla. Ihastuin kuitenkin suursnautseriin niin paljon, että Veeran tassunjälkiä tuli jatkamaan uusi suursnautseri ”Pele”. Suuri kiitos kuuluu Veeran kasvattajalle Lauralle, joka luotti minulle näin hienon koiran sijoitukseen.

Super Play's • Ajankohtaista • Jalostuskoirat • Pentueet • Pennut • Kuvagalleria • Sukutaulut • Yhteystiedot • Linkit&Artikkelit