Super Play's Ajankohtaista Jalostuskoirat Pentueet Pennut Kuvagalleria Sukutaulut Yhteystiedot Linkit&Artikkelit
 

 

 

BH
Gloris Traveler “Nilsson”

9.10.1996 - 7.12.2006
3x xserti

Luonnetesti: 174p. 2.tulos
Lonkat: C-C
Silmät: terveet

Kasvattaja: Olga Seliverstova, Russia, kennel Gloris
Omistaja: Jarina Karlsson

Olin tuntenut "Nilssonin" pennusta asti. Se tuli Suomeen pikkupentuna ystäväni Jarinan koiraksi. Jarina ja Nilsson puuhastelivat kaikenlaista omaksi ilokseen. Nilsson kävi säännöllisesti luonani trimmauksessa ja näin sain seurata sen kehitystä hyvin läheltä.
Eräänä päivänä Jarina soitti minulle itku kurkussa. Hänen miehensä oli tullut allergiseksi Nilssonille, joten Nilssonille pitäisi löytää uusi koti. Tiesin kuinka rakas Nilsson oli Jarinalle ja lupasinkin häntä tässä asiassa auttaa. Laitoimme Nilssonista ilmoituksen ja saimme paljon yhteydenottoja. Jarina ja Nilsson ajoivat jokaiseen paikkaan katsomaan, miltä paikka näytti. Mihinkään näistä kotiehdokkaista Jarina ei halunnut Nilssonia jättää. Samoihin aikoihin oma suursnautserini kuoli ja Jarina kysyi, enkö ottaisi Nilssonia luokseni asumaan. Nilsson oli tuolloin kuusi ja puolivuotias uros ja aivan liian vanha palveluskoiratoiminnan aloittamiseen.

Jatkoimme kodin etsimistä, mutta sellaista vain ei löytynyt. Yhtenä iltana, mieheni sanoi, että eikö tuo koira voisi tulla tänne asumaan. Hän oli seurannut sivusta Jarinan ja minun kodin etsintäpuuhia Nilssonille.  Katsoin miestäni, koska olin mielessäni tehnyt päätöksen, että en ottaisi vähään aikaan uutta isoa koiraa, ja sanoin, että jos sinulla ei ole sitä vastaan, niin onhan meillä yksi suursnautserin paikka vapaana. Niin Jarinan suureksi iloksi Nilsson muutti meille "hoitoon". Sanoin Jarinalle, että jos hänen elämäntilanteensa ikinä muuttuu, niin hän voi ottaa Nilssonin takaisin kotiinsa. Tällä tavalla myös huijasin itseäni ottamaan ison koiran uudelleen kotiini Pelen jälkeen.

 Pele-suursnautserin kuoleman jälkeen olin ollut aivan surun murtama. Uusi suursnautseri ei tuntunut hyvältä ajatukselta pitkine häntineen. Kun Nilsson tuli, huomasin, kuinka ison tyhjiön Pele oli jättänyt lähtiessään. Aloin hiomaan Nilssonin kanssa tottelevaisuusliikkeitä ja suoritimme BH-kokeen alta pois tarkoituksena aloittaa kilpaileminen jäljillä PK-kilpailuissa. Tiesin jo treenatessa, että ottaen huomioon Nilssonin iän, ei Nilssonista tulisi minulle varsinaista kilpakoiraa. Ensimmäinen vuosi meni toisiimme totutellessa ja yhteisen kielen löytämisessä. Jarina pysyi mukana Nilssonin elämässä ja Nilsson sopeutui hyvin tähän uuteen järjestelyyn. Nilssonin elämään oli tullut suuri ihastus "Ella" suursnautseri. Teimme "Ellan" emännän Carinan kanssa pitkiä metsälenkkejä, mukanamme seurasivat pikku "adjutantit". Meillä molemmilla oli kaksi kääpiösnautseria. 

 

Nilssonin nenässä oli kummallinen punainen vereslihalla oleva läikkä, joka ei millään ottanut parantuakseen, vaikka lääkärit määräsivät siihen  erilaisia voiteita ja antibiootteja. Jälleen kerran  Jarina lähti näyttämään eläinlääkärille Nilssonin nenässä olevaa haavaa ja samalla pyysin, että Jarina kysyisi myös Nilssonin kaulassa olevista turvonneista imusolmukkeista. Uutiset olivat tyrmäävät. Nilssonilla todettiin imusolmukesyöpä. Jarina halusi, että Nilssonille kokeiltaisiin koirille suunniteltua sytostaattihoitoa. Hoitojen seurauksena Nilssonin patit kaulasta hävisivät ja nenäkin parantui. Kuten syöpähoidoissa usein käy, ensin hoidot auttavat ja sitten syöpä vie lopulta voiton. Joulukuussa, puolivuotta myöhemmin, saattelimme Jarinan kanssa Nilssonin sateenkaarisilloille. Nilsson oli karismaattinen iso suursnautseripoika. Nilsson oli luonteeltaan paras suursnautseri mitä minulla on koskaan ollut. Se oli niin tasapainoinen ja helposti koulutettava, että monesti harmittelin, etten saanut Nilssonia muutamaa vuotta aikaisemmin. Siitä olisi tullut helposti käyttövalio. Nykyinen A-este palveluskoirakilpailuissa suosii pieniä keveitä koiria. Nilsson oli 72 cm korkea ja painoi 52 kg. En halunnut alkaa testaamaan vanhalla koiralla kestääkö se A-esteen tuomaan rasitusta. Yleensä palveluskoiran aktiivi kilpailu-ura päättyy 8-vuotiaana. Nilssonin jälkeen en ole ottanut uutta suursnautseria. Kotonani on kuitenkin paikka avoinna uudelle "isonenälle", kunhan ajankohta on sopiva ja sopiva koira löytyy. 

Samal Del Gervasio

Thomas Della Selvafosca

CH. Free de Pichera

Barbel N-Del Chifente

Nerina-N Del Gervasio

Masterpiece-N Del Gervasio

Vega Del Tramonto Nero

CH. Stablemaster’s Special Case

CH. Friper de Pichera

Cunter de Beter Can

CH. Maat de Pichera

CH. Stablemaster’s Electric Lady

CH. Quintus v Bergherbos

Riesenhoff Ziggy-Twiggy

 

 


Super Play's • Ajankohtaista • Jalostuskoirat • Pentueet • Pennut • Kuvagalleria • Sukutaulut • Yhteystiedot • Linkit&Artikkelit