FIN MVA

Gloris Wind of Change “Yura”

27.8.1997 - 10.12.2004

Tämä karismaattinen suursnautseri saapui Suomeen syksyllä 1997. Yura osoittautui erittäin kiltiksi ja persoonalliseksi koiraksi. Treenasin Yuran kanssa suojelua, jonka jätimme kesken ajan puutteen takia ja keskityimme sen sijaan jälkeen, minulle rakkaaseen ja tuttuun lajiin.

Yuran nuoruuteen mahtui monta unohtumatonta tapausta. Mieleenpainuvin kommellus sattui sen ollessa n. vuoden ikäinen. Olin käymässä äidilläni eräänä iltana. Jätin Pelen ja Yuran ulos aidatulle pihalle, koska äitini urosmäyräkoira ei olisi sulattanut näitä kahta vierailijaa. Pihaa reunusti talon seinä ja n. 1,5 metriä korkea aita. Olin arviolta n. puoli tuntia sisällä ja kun tulin ulos molemmat koirat seisoivat oven takana töpöt heiluen. Menin portista ulos ja katsahdin autoni konepeltiä ja ajattelin, että onpa ollut iso kissa kävelemässä konepellilläni. Seuraavana aamuna äitini soitti ja kertoi, että naapuri oli nähnyt suursnautserin seisovan äitini toisen naapurin auton katolla. Katsahdin Yuraan ja sanoin ääneen: "Et kai sinä Yura vain ole..." Otin heti yhteyttä naapureihin ja kerroin, että olin edellisenä iltana ollut käymässä äitini luona kahden suursnautserin kanssa. Aika ja ajankohta täsmäsivät käyntiini, joten pakko se oli uskoa, että Yura-herra oli syyllinen. Se oli siis kiivennyt aidan yli, hypännyt autoni konepellille, mennyt siitä autoni katolle ja hypännyt sieltä viereisen auton (uusi Mersun maasturi) katolle. Siellä se oli seisonut ja katsellut maisemia kun toinen naapuri oli tullut kotiin. Hän oli säikähtänyt pahanpäiväisesti. Sen jälkeen Yura oli liukunut maasturin konepellin kautta alas ja hypännyt takaisin pihalle. Onneksi oli vakuutus, joka korvasi omavastuun jälkeen maasturin ylimaalauksen.

Yuran vartuttua huomasin, että vanhempi koirani Pele alkoi kärsiä tämän nuoren persoonallisen ja voimakkaan uroksen rinnalla. Tunsin, että olin velkaa Pelelle vanhuuden, jossa sen ei tarvitse tuntea jäävänsä toiseksi. Vastaus ajatukseeni Yuran uudesta kodista käveli ovesta sisään nuoren innokkaan 16-vuotiaan tytön (Tiina) muodossa. Tiinalla oli ennestään kotonaan Pelen tytär ja hän ilmaisi, että Jinksin kaveriksi voisi muuttaa toinenkin risuparta, jonka kanssa voisi harrastella kaikkea mukavaa. Yuran kanssa Tiina voittikin Junior-handler suomenmestaruus-osakilpailun Lappeenrannassa 1999. Tiina myös kilpaili Yuran kanssa jäljellä ja saikin sille tarvittavat käyttötulokset muotovalion arvoa varten. Yura lähti Tiinan kanssa haistelemaan Amerikan maisemia neljä vuotta sitten. Yura oli Tiinan apulaisena kennelhommissa Riesenrad's nimisessä kennelissä. Tarjan kanssa Tiina teki näyttelyturneita eri puolille Amerikkaa, joista etäisin ulottui Texasiin saakka. Tämä matka koitui Yuran kohtaloksi myöhemmin.

Tiinallekin tuli elämänmuutos eteen, omaan kotiin muutto ja opiskelijaelämän aloitus. Hän ei halunnut ottaa ahtaaseen opiskelija-asuntoonsa koiria istumaan neljän seinän sisälle pitkiä päiviä ja niin Tiina miettikin, olisiko väärin, jos Yuralle löytyisi koti, jossa se saisi viettää mukavan vanhuuden. Olihan Yura vasta 6 vuotias. Itse olin tavannut ystäväni syntymäpäiväkutsuilla todella eläinihmisen, Hannan. Hanna oli juuri joutunut luopumaan sekä koirastaan että rakkaasta hevosestaan. Kerroin Tiinalle Hannasta ja niin Tiina otti pienen harkinnan jälkeen yhteyttä Hannaan. Yura lähti kokeeksi hoitoon Hannan perheeseen. Hannalla on kolme vilkasta poikaa kotonaan ja vähän jännitimme, miten Yura suhtautuisi lapsiin. Täytyy sanoa, että se oli molemmin puolista rakkautta ensi silmäyksellä. Yura otti heti omakseen sekä Hannan että Hannan perheen. Lasten kanssa Yura jaksoi väsymättä peuhata ja sen lisäksi Yura myös vahti pihaa sekä lapsia.

Kaikki näytti loistavalta. Tiinalla ja Yuralla säilyi suhde sekä itsekin pääsin Hannan luokse Yuraa katsomaan ja näin Yura sai nauttia kolmen sitä palvovan naisen seurasta. Lisäksi se oli saanut uudet ystävät Hannan miehestä sekä vilkkaista pojista, jotka väsymättä jaksoivat heittää sille palloa.

Tätä onnea kesti 9 kuukautta, kunnes sain Hannalta huolestuneen soiton, että Yura raapii itseään hysteerisesti. Ensin sitä hoiti paikallinen eläinlääkäri tuloksetta. Yura vietiin EKK:lle tutkimuksiin, jossa pitkän ja piinallisen kaksiviikkoisen jälkeen paljastui syy Yuran laihtumiseen ja ihon kutinaan. Yuraa oli neljä vuotta sitten Texasin reissulla pistänyt hyttynen, joka levitti erittäin harvinaista loistautia. Vain yksi hyttynen kymmenistä tuhansista kantaa tätä tautia. Ja tämä hyttynen osui Yuraan sen lyhyellä Texasin matkalla. Voiko huonompaa tuuria enää olla. Itämisaika loisella on jopa seitsemän vuotta. Tämä aiheutti Yuralle iho-oireet sekä laihtumisen. Hoitoa tähän erittäin harvinaiseen loiseläimen karkottamiseen elimistöstä ei ole. Niinpä Hanna tulokset saatuaan teki yhden elämänsä vaikeimmista päätöksistä ja kutsui eläinlääkärin kotiinsa nukuttamaan Yuran. Hannan silitellessä Yuraa sylissään se nukkui ikiuneen.

Kiitos Yura niistä ihanista hetkistä ja ystävyydestä, jonka toit meidän kolmen naisen elämään. On niin vaikea uskoa, että sinua "Purtsi" ei enää ole. Olet mennyt Pele-isäsi luokse sateenkaaren tuolle puolen.

Kaivaten: Hanna perheineen sekä Tiina ja Mervi

Super Play's • Ajankohtaista • Jalostuskoirat • Pentueet • Pennut • Kuvagalleria • Sukutaulut • Yhteystiedot • Linkit&Artikkelit